Kun hevonen vastustaa satulointia

Hevosen kiukuttelu satulointitilanteessa on verrattain yleistä. Usein kyseessä on pelkkä aiemmin opittu tapa, mutta tämä tapakin on ihmisen aiheuttama. Hiljalleen perusteellisesti satulaan opetettu hevonen suvaitsee satulan selkäänsa ilman mukinoita. Mikäli jo opetusvaiheessa yritetään oikotietä onneen, saattaa hevoselle syntyä elinikäinen trauma satuloinnista.

Jos kuitenkin hevosesi alkaa yllättäen vastustella satulointitilanteessa, on syytä miettiä, mistä moinen johtuu. Syitä voi olla monia, tässä esimerkkejä vuosien varrelta tutuilta ja tuntemattomilta kuultuna ja tietenkin omana kokemuksena myös:

1. Tilanne on liian kiireinen.

2. Hevosen iho on hankautunut rikki tai karvan juuressa on esim. kivensiru tai havuneula.

3. Satulahuopa on ollut edellisellä kerralla rypyssä tai satula on ollut väärin laitettu aiemmin.

4. Hiki ja lika ovat rikkoneet hevosen nahkan esim. kainalosta satulavyön kohdalta.

5. Satula on epäsopiva.

6. Satulahuovassa, -vyössä tai satulassa itsessään on jokin hankaava kohta, esim. sauma koholla tai ruuvi löysällä.

7. Satulan runko on vinossa tai rikki, jolloin sen paino ei jakaudu tasaisesti hevosen selässä.

8. Satula isketään hevosen selkään liian kovaa tai varoittamatta.

9. Satulavyö kiristetään liian nopeasti tempaisten tm. hevosen kannalta ikävästi.

10. Satuloitaessa on tapahtunut jotain muuta ikävää.

Yleisimpiä syitä yllämainituista lienevät satulan epäsopivuus ja satulavyön liian nopea kiristäminen. Kumpikin seikkoja, jotka korjaamalla yleensä saadaan satulointitilanteet rauhallisiksi.

Aloita tilannekartoitus tarkistamalla hevosen selkä ja satulavyön alue paljaalla kädellä sivellen. Jos jostain satulan tai satulavyön alueella karva on rypyssä tai kulunut, viittaa se varusteiden epäsopivuuteen. Mikäli hevosen karva toistuvasti värähtää samaan paikkaan koskiessasi tai jos reaktio on vieläkin voimakkaampi, esim. luimiminen tai hännän kiukkuinen heilautus, aloita välittömästi salapoliisityö syyn selvittämiseksi ja eliminoimiseksi. Huomaa, että hevonen voi huomauttaa epämukavuudesta myös ainoastaan silloin, kun satula nostetaan pois sen selästä. Kova treenikin voi saada hevosen selän tai vatsalihakset kipeiksi.

Tarkista varusteiden kunto:

-satulavyö ja -huopa ovat puhtaat, ehjät ja rypyttömät

-satulan toppaukset ovat tasaisen pehmeät tai kovat eikä niissä ole muhkuroita tai kulmia

-satula on oikean kokoinen ja muotoinen. (Yllättävän usein lännesatula on näyttänyt olevan hevoselle liian pitkärunkoinen.) Seikka, jonka havaitsemiseen tarvitaan todella monen vuoden kokemus, joten asiantuntija apua kannattaa käyttää

-satulassa ei ole irronneita ruuveja tmv. Tämä on syytä tarkistaa varsinkin nykysatuloissa, joissa on vaihdettavat etukaaret.

Ei oikotietä onneen

Jos varusteet ovat kaikinpuolin kunnossa ja et keksi mitään fyysistä syytä kiukuttelulle, niin varmin keino yrittää poistaa kiukuttelu satulointitilanteessa, on aloittaa satulaantotutus uudelleen alusta saakka. Näin tulee tarkistaneeksi samalla, missä kohtaa satulointi ongelmia tuottaa. Veikkaanpa, että viimeistään siinä satulavyön kiristyksessä olette hevosen kanssa eri mieltä.

Aloita silittämällä hevosen satulankohtaa. Laske siihen tämän merkin jälkeen satulahuopa. Kosketa vielä merkiksi hevosen selkää ja nosta sitten satula rauhallisesti paikoilleen edestä taakse päin satulahuovan kanssa liuttaen. Jos satula on hevosen mielestä epämiellyttävä, se ilmaisee sen yleensä viimeistään tässä vaiheessa. Voit varmistaaksesi asian vielä nostaa satulan useamman kerran hevosen selkään, mutta jos vastaus toistuvasti on ärtymys, niin kokeile jollain toisella satulalla, onko vaikutus sama.

Jos saat satulan selkään ilman välikohtauksia, kosketa satulavyön aluetta ennenkuin kiinnität satulavyön LÖYSÄÄN. Jos tämä tilanne tuottaa erimielisyyksiä, voit irrottaa ja kiinnittä vyön löysään useita kertoja, kunnes hevosesi huomaa, että et aiokaan tempaista vyötä kerralla kireälle. Kiristä vyötä vain sen verran ja rauhallisesti, että satula pysyy paikoillaan. Touhuile välillä jotain muuta, esim. suitsi hevonen ja palaa kiristämään vyötä, kun hevonen on rento. Hyvä tapa on myös kiristää vyötä silloin, kun hevonen hengittää ulos. Se taas tapahtuu varmimmin, jos et itse pidätä hengitystä.

Satulointia voi harjoitella myös silloin, kun sinulla ei ole aikomustakaan ratsastaa tai työskennellä muutoin hevosesi kanssa. Moni ratsu on kuin viisas Suomen työhevonen: kun se näkee suitset isännän kädessä, se viilettää karkuun. Kannattaisi siis tehdä hevoselleen selväksi, että varusteiden laitto ei aina tarkoita ikävää puurtamista, vaan joskus myös jotain hauskaa. (Tässäpä pieni vinkki myös niille hevosen omistajille, joiden hevoset eivät anna tarhasta tai laitumelta kiinni.)

Tarkista vielä ennen satulaan nousua, että satulavyö on sopivan kireällä. MUTTA ÄLÄ NOUSE SELKÄÄN MAASTA, vaan pyri käyttämään koroketta tai pyydä kaveria punnaamaan sinut selkää. Näin säästät satulaa, jalustinremmiä ja ennenkaikkea hevosen selkää. Jos tuntuu siltä, että muut katsovat sinua säälivästi, kun et pääse hevosen selkään maasta, niin älä välitä. Sinä tiedät paremmin, mistä on kyse. Satulavyön kireyttä on syytä vielä tarkistella ennen liikkeelle lähtöä ja muutamia minuutteja senkin jälkeen.

Ratsain näkee ja tuntee myös hyvin, onko satula sopiva. Työntämällä sormet etukaaren ja sään väliin, voit tarkistaa onko satulassa tarpeeksi säkätilaa myös hevosen ravatessa. Jos keventäessä alas istuessa kaari painaa sormiasi, on satulan toppauksen aika tai kaari on muuten liian matala. Jos keventäessä satula aina "pamauttaa takamukseesi vastaan", on se takaa irti hevosen selästä. Satula ei myöskään saisi keinua puolelta toiselle ratsastettaessa tai valua eteen tai taakse. Jos sinulla on vielä koko ajan tunne, että olet vinossa, takakenossa tai tupsahtamassa "turvallesi", on syytä vakavasti harkita satulan vaihtoa tai toppaamista vähintäänkin.

Muistathan, että satula voi käydä hevoselle pieneksi puolenkin vuoden kuluttua edellisestä sovittamisesta. Varsinkin nuorilla ja treeniin otetuilla hevosilla tämä on enemmän sääntö kuin poikkeus.

Levollisia satulointihetkiä.

Ane Mäkinen